Olen koittanut kaikin keinoin laitella sitä sun tätä kynttiläkippoa ikkunoille.. Pestä niistä ikkunoista pois kärpäsen paskoja ja vaihtaa puhtaampia verhoja, niin silti. Aina se keittiön kammotus tuolta näkyy. Vilaukselta. Ohimennessä.. ainakin vessareissulla.
Ajattelen, että eräänä päivänä meillä on vihdoin kaunis tai edes tavallinen keittiö... mutta hitto, näillä työnäytteiden nopeuksilla saa uuden kaasulieden suhinaa odotella....
 |
| hyi v***u |
Lapsi se sentään löytää jokaikinen päivä kaikkea kivaa ja seikkailuun kirvoittavaa. Nyt on rakennettu alas pudotettuihin kaappeihin leikkikoti. Jossa nukkuvat puolitusinaa apinaa, karhua, pupua, vauvaa.. kaikki omien peitteidensä alla. Siellä se tyttö lukee niille iltasadut ja laulaa LapinÄidin Kehtolaulut onnellisena.... Hyvä niin...
*****
Tällaista sinne keittiöön olisi tulossa:
 |
| tästä tuo allas, laatoitus, hyllyt ja tasot |
 |
| jotenkin tälleen, kulmaan... paitsi ei tietenkään näin... |
 |
| näin ne tulevaisuuden kattilat sitten porisevat... |
JA lopulta meillä on ihanaa...
Sitä odotellessa jatkan haaveksimista ja koitan irvistellä tuon raadellun keittiön ovella.
Nyt olohuoneeseen lisää kynttilöitä ja pöydälle suuremmat viinilasit!
JA niin.. onhan minulla aina salainen puutarhani ja mielikuvituksen maailma.. Että ei kai tässä niin järkyttävää hätää olekaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti