"sunnuntaina sataa aina, taas on sunnuntai.." Kylläpä on tutuksi käynyt tuo Rautavaaran kappaleen fraasi näinä päivinä.
Pihamaa näyttää kovasti syksyiseltä ja kurkiparvien muuttaja levähtelevät navetan takan olevalla pellolla. Ilma on sakeana lintujen kirkunaa ja syksyn tuoksua. Ja seuraavassa hetkessä kaiken peittää hiljaisuus, odotus.
Me, täällä talossa sisällä, siirtelemme tekemättömiä askareita toisten, tekemättömien, tieltä huomiselle ja iltapäivälle... ja mihin milloinkin, pois kiireempien edestä. Aivan selvästi havaittavissa pienoista haaveilua talviunista...
Aamut alkavat yhä hämärämpänä.... ensimmäiset villasukat jo kudottuina valmiksi jalassa. Pari uutta, lämpöistä pipoa odottaa korissa eteisessä. Tulkoon viimat ja tuiskut.. kunhan ensin on pitkä ja kaunis syksy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti