keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Auringon muna

Askartelua ja paskartelua. Rentouttavaa ja hauskaa ajankulua pienille ja suurille käsille. Eikö niin? Ja sitten työn valmistuttua voi vain olla ylpeä omasta osaamisestaan.

Tässä kävi näin.

Olen jo monena syksynä ihaillut toisten blogeissa niitä ihania langoista ja liisteriliimasta ilmapallon päälle tehtyjä valopalloja. Mielessäni nimennyt ne auringon-munaksi ja ajatellut, että ehkä, jonain päivänä meilläkin on sellainen. Omatekoinen. Juuri niitä... paljon. siellä ja täällä. Valaisemassa kaamoksen pimeitä iltoja.

Niinpä eräänä syksyisen synkkänä sade iltana nosti pirtin pöydälle ämpärillisen remonttihommista jäänyttä valmista liisteriä.... Sinne vaan käpälät kylmän ja lilluvan liisterin sekaan. Lankaa sormien välistä sulavasti puolipehmoisen ilmapallon pintaan. Reipas tyttäremme ei enää askartelun edetessä ollut kovinkaan reipas.. Tuntui, että koko askartelu  muuttui kieppi kiepiltä paskarteluksi. Ilmassa tunnelma kiristyi ja jalkojen alla laminaatti muuttui uhkaavasti liukkaaksi ja kiiltäväksi. Liiteri napsui sukkien alla. Vituttihan se..

Epäonnistumisen mahdollisuus kasvoi myös tavaran kuivumista odotellessa. Pallot löllöttivät viileän märkänä eteisen kattokruunussa kolme päivää..

Kunnes.. kerran ohi mennessä sohaisin ja se kopsahti! VALMIS! Sakset peliin ja ilmapallot pois. Joku kertoi että se käy näppärästi vetäisemällä. Meillä näpräsin sitä kynsillä irti koko pikkukakkosen ajan. Joo.. varoin herkkää ja haurasta pintaa....




Ja kuinka ollakaan... kun antaa kameran kolmevutoiaalle (pian kolmevuotiaalla) ja saatesanoiksi, että kuvaappa nyt meidän HIENOT valopallot... Niin onnistuuhan se! Kertakaikkiaan! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti