Laulattaa pitäisi

Voi tätä päätä.. Kyllä se tietää, että joulu tullee, kun on jo fiilistellyt kynttilöin ja lauluin... Vaan annas olla kun vastuu alkaa painaa, niin huh, hiki tulee ja silmiä kirvelee.

Hoksasin justiinsa, että huominen tuo tullessaan pienokaisten laulutreenit... Kiireellä nuotteja kasaan ja soittimia etsimään. Rytmisoittimia. Marakasseja..

Omasta kitarasta on joku rakastettava rokkarin nulikka soittanut kielet irti ja kippuralle. Niimpä lankean mieheni ukuleleen. (tämä vihjaus ei ole kaksimielinen) Soittamattomia sormia kangistaa ja tipe tipe tip tap kuulostaa kotipöydän ääressä karmaisevalle.. Mutta lapsi on riemuissaan. Puhaltaa kiharat hikisenä leikkikalumelodiikkaan ja polkee jalalla tahtia! 

Tipetipe tip tap.

Kyllä se tästä!

Siunausta

Mikä "siunausten" päivä! Jääkaappi oli aamulla niin tyhjä, niin tyhjä.. mutta lompakko vielä tyhjempi... Sanoin miehelle, että tän päivän ravinto onkin sitten herranhallussa, että hyvä nii, paremassa huomassa ei vois ollakaan.....

Noh: kauppareissulla ostettiin tyttärelle suklaata pimeän päivä iloksi, päiväkotireissun päätteeksi.... SE vohkaisi sen suurella riemulla ja tietenkin halusi lisää.... ei 

oo ei.. Jokainen äiti ja isä tietää ne kirkuvat huudot ja krokotiilin kyyneleet väsyneen piltin naamalla,, sillon tekisi mieli tökkästä lisää suffelia kouraan, että hiljaa siellä..... Vaan, tuopa silmällä saalistaa jotain kiiltävää auton penkkien välistä : SUKLAAMUNA! mistä se sinne??? milloin? Pienestä se on ilo kiinni! Jihaa.....viidenpennin suklaamuna, ihan hyvä.....Eli siunausta!

Noh.... muusit ja makkarat naamaan.. ja KOLMEN TUNNIN PÄIVÄUNET, koko sakille. Siunausta!!!!

NOh.... reissuvihkossa lukee, että huomena prinsessa päivä. SAA LAITTAA PRINSESSA-ASUN! 

Saa! MInä mietin pääni puhki, koska tytär haluaa SINISEN prinsessa mekon. Tuossa olisi ompelukone , sakset ja langat.. mutta mistä mä sen sinisen.. Odotankin lisää siunausta.. tai että kukallinen kelpaisi....

valoa näkyvissä

Mitäpä sitä äiti tekisi "vapaapäivänsä" aamuna.. muuta kuin istuisi koneella selaamassa vanhoja valokuvia edellisvuosien jouluista!!!! Tänä aamuna herätessä, vesisateenropinasta huolimatta, alkoi jotenkin tulevan joulun lähestyminen tuntua todelliselta! En voi käsittää, mistä se tulee.. joka vuosi??? Ja tuntuu yhtä ihanalle. Lapsekkaan suloiselle ja herkälle....

 Se tulee yhtä varmasti kuin aamu, jokaisen, valvotunkin yön jälkeen. Hiipii mielen sopukoista mukanaan muistoja ja tunteita.

Koskaan ei voi etukäteen tietää, millä repliikillä se aloittaa.. Varmaa on vain se, että yhäkkiä huomaan olevani keskellä väreilevää ihanuutta. Sydän täynnä putkahtelevia asioita. Uusia ja vanhoja!

JA sitten, jokaikinen kerta, Mahailia Jackson, syvällä äänellä, pyhästi ja varmasti, riipaisee tunteeni auki. "Holy night.."

Olen nähnyt valon! Joulun valon! 

Tuoksukynttilässä kanelia ja kardemummaa..