lapsen lapsen lapsen

Lapsen oikeuksienpäivä.

Jäätelöpäivä.

Suklaakakkupäivä.

Tikkaripäivä.

Kalapuikkopäivä.

Lihapullapäivä.

Sylipäivä.

Suukkopäivä.

Halipäivä.

Peuhupäivä.

Naurupäivä.

Hoitopäivä.

Leikkipäivä.

Lepopäivä.

Lupapäivä.

Ilopäivä.

Olopäivä.

Löhöpäivä.

Jätskipäivä.

Nimipäivä.

Syntymäpäivä.

Kurahousupäivä.

Villasukkapäivä.

Prinsessapäivä.

Prinssipäivä.

Lapsenoikeuksien päivä.

Luvan, rajan, olemisen ja rakkauden päivä.

sininen hetki

tänään, jälkeen sen sinisen heten, jonka olen lapselle opettanut, alkoi päivä. Sinisen hetken, joka siirtää varovasti yön pos päivän päältä ja tekee illansuussa saman toisin päin. sinisen hetken,joka on aidoimmillaan juuri marraskuun loppupuolella joulukuun alkuun. Se odotuksen aika, jolloin ei ihan vielä tehdä jouluaskareita, mutta mietitään jo, ja haalitaan tunnelman palasia. Pihalla jo varkain viritetyt valosarjat... Ne mitä viime vuodesta ehjänä säilyi ja sattui löytymään ovelista piilopaikoista.. Sellaisista piilopaikoista, joista ne "sitten varmasti ensivuonna heti löytyvät". Juu. Ja niiden piilopaikkojen etsimiseen ja tuumimiseen kuluu yleensä se viikko... Sinistä, verkkaista hetkeä sekin, koska hermostua ei passaa, ei. Ei ole mitään syytä.

Hermostua ei myöskään passaa kun lapsi, melkein neljä vee, on juuri sukeltanut joulupukkien, tonntujen ja lelukirjojen ihmeelliseen maailmaan. Kun hän silmät loistaen piirtelee punakynällä rinkuloita babybornien, barbien, ponien, prinsessan mekojen ympärille. Klikkailee ostossivujen luetteloita ja lähettää kaiken kuulema osoitteeseen joulupukki.fi. Ei pidä hermostua, ei vaikka ei kaikkia toiveita koskaan voisi toteuttaa! Pitää riemuita mukana odotuksessa ja toiveessa. Valmistautua taikaan, yllätykseen! Antaa mielikuvituksen lentää yhdessä toden kanssa. Siinä on mahdollisuus. Toive ja unelmat. 

Ja mitä itse.. hiljaa hiipivät pöydille taas kaikki reseptit, kirjat, lehdet... Suklaat, kynttilät .... Samalla kun mietin laittaako ensin pyykkikoneen vai petaako sängyt? Meneekö suihkuun nyt vaiko aamurutiinien jälkeen? Samalla mieli seikailee lapsen lailla jo joulukattauksessa ja ikkunaverhojen vaihdossa. Huomaa klikkailevansa tunnelmaan sopivaa musiikkia ja vahingossa joutuu niistämään nenääkin.

Sininen hetki. sisälläni. Onneksi ei vielä tarvitse kiiruhtaa! 

Karkki vai Kepponen.

Silivati seilaaa, silivati seilaa. Vapaa päivä vietettiinkin sitten autonratissa. Tammela-Huittinen-Sastamala-Urjala-Forssa-.... Isi haki hiukan ajettavia sitikan varaosia ja me tytöt olimme kakkoskuskeina. Menomatka sujui lennokkaasti maisemia katellen ja NIITÄ suklaapatukoita syöden. Takapenkille upposi viisi muumi-aiheista patukkaa. Noh. Senhän tietää mitä siitä seuraa. Tai nyt tiedetään. Tiedetään!

Paluumatkalla, sillä, jolla minä ajoin tytön kanssa kahdestaan, yllätti MATKAPAHOINVOINTI! pee-ee-ja-se-är. Vauhdissa vetelin takkeja sivulle ja levittelin jätesäkin reunoja etupenkillä istuvalle kalpeanaamalle. Koitettiin hengitellä syvään ja katella taas niitä maisemia...ja puhua mielenkiintoisia ja laulaa KOVAA. Punkalaitumelta Urjalaan se tie kun on aika kiemurainen, niin oli hieman haastetta matkassa. Arskat kotona ja sateesta kiiltävä tie häikäisi iltapäivän auringossa totaalisesti. Edelläajavan perässä piti pysyä, koska reitti oli vieras ja navigaattorikin takapenkillä käsilaukussa kolmen vetoketjun takana... 

Urjalassa oli Siva, yllättävän lähellä, joten lompakkokuski kävi hakemassa sipsi pussin ja jaffaa. Sen turvin yökittiin sitten Forssaan. Ja vaikeroiva lettipää mumisi makkaraperunoiden ihmeitä tekevästä vaikutuksesta, joten Forssassa päätäpahkaa grillille. AAAAAHHHH! Voisiko olla parempaa? (no vois tietenkin, mutta ei silloin) Tammlan kautta himaan... Ja Härkätiellä Venla kysyy, että äiti, miksi meidän osoite on "pyllymäentie" ? Arvaa, repesinkö????? Vajaa neljäveee. Olimme siis lukeneet teiden nimiä kylteistä matkalla.. ja nyt tuo oma osoite kulosti hieman "erilaiselta". Kas, kun siellä Urjalassa on se "taikayöntie" ja tässä meilläkin "härkätie"... onhan se outoa jos kotipihaan ajetaan PYLLYMÄENTIETÄ! Hyvää Halloweeniä kaikille. Me täällä MYLLYmäessä koitamme löytää edes muutaman tuikun! 

ps. ei se oksu sitten koskaan tullutkaan. Oli vain tämä karkki ja kepponen!