Suven lapsi, minä. Kultalusikkani on hieman himmentynyt, mutta kyllä se siellä välkehtii.
Tässä iässä, niinkuin mukamas aikuisena, taas löydän itseni tilanteesta, jossa on laitettava palaset vaakakuppeihin ja tiirailtava viisaria tarkasti. Mitä minä haluan ja mistä olen valmis maksamaan?
Nyt tuntuisi, että kaikki maksut olisi jo vihdoin maksettu, että eikö jo olisi aika saada jotain vastinetta.....
Eikö silloin, kun avoimien ovien sijaan eteen nousee seiniä, tuon tuosta...
Eikö silloin pidä hoksata, että aika on valmis jollekin, mistä minä en vielä tiedä?
Että ne ankaruudet, joiden alla murenen, eivät ole minulle? Että elämäni on tarkoitettu elettäväksi hymyssä suin ja iloiten. Ei huolensäkki täpötäynnä, hartioita alas painaen!
Kiitos, annan toiveeni ja ajatusteni täyttää pääni. Katson itseeni ja löydän. Aivan varmasti löydän!
