Kartanon kamarit Turkkilassa

Astumme sisään tunnelmalliseen eteis-aulaan... talon seinät kuiskivat tervetulleeksi ja keittiön oven raosta tulvii herkkuruokien valmistumisen huumaava tuoksu.

Käytävän päässä, oikealla, avautuu utuinen "ruskea"huone. Istuisinko hetkeksi keltaisella verhottuun nojatuoliin. Kuuntelisin pianon säveliä ja nauttisin pehmeää kahvia ilta-auringon hämyssä..

Käytävän päässä, vasemmalla. Vihreä huone. Raikas kuin aamuinen polku kastepisaraisella niityllä. Tänne katamme pöydän hääparille.

Ja tähän, hääparin vastapäätä, istutamme isän ja äidin. Kummankin puolelta.

 Siinä se, romanttinen morsiuspöytä. Pikkuiselle tuli itku. Oma nimikyltti löytyi viereisestä huoneesta. Valmiiksi katettu pöytä. Vain ruoka puuttui... huomenna saat juhlaruokaa, kultaseni!

Kuisti kätki sisäänsä sekä tien peremälle taloon, että istumapaikat liki kahdellekymmenelle hengelle. Hempeä vaaleansininen huone, valkoisilla kalusteilla. Lattiaan saakka ulottuvilla pöytäliinoilla.

Siinä tuo koko, yli satavuotias päätalo. Pihapiiristää löytyivät vielä hulppea navetanylinen . Jossa juhlat jatkuivat yöhön saakka kynttilälyhtyjen valaistessa lämmintä kesäiltaa.

JA nyt tuuminkin, että kenenkäss juhliin, tähän samaiseen ppaikkaan saisi kutsun uudelleen. jonain pävänä, kenties!

juhlavaa

Kirkonpenkillä sievästi ensimmäisen virren aikana.

Ja sievästi myös koko vihkimis-seremonian aikana.

Äiti, niin viisaana ihmisenä, oli varannut juhlapussukkaan karamellirasian...

Jänskättää.... "äiti, sanooko se pappi kohta aamen?"

Kirkon pihalla. Morsiusparin astuminen ulos saippuakupla sateeseen sai pienen tyttösen kiljumaan ilosta ja ihastuksesta...

Juhlapaikalla. Morsiusneidot tuntuivat keskittyvän siihen olennaiseen

eli saippuakuplien puhaltamiseen.

Kesähäät kruunavat kesän. Kyllä se on vaan totta!

Kiitos!

hyvää syntymäpäivää minulle

Tänään sain kaksi asiaa... herätä aikaisin sekä nukkua pitkään! Niin ja valmiin aamiaisen katettuna ruudulliselle liinalle siistin keittiöön.

Lisäksi vaahtokylvyn...

Koska, lapsi heräsi aamuyöllä kello puoli kaksi. Tahtoi kaakaota, vettä ja maitoa. Avasi verhot ja ihmetteli, miksi ulkona on vielä pimeää... Kieppui iloisena vieressäni kuuteen. Silloin mies heräsi ja sanoi, että menevät katsomaan pikkukakkosta.

Heräsin uudelleen  klo kahdeksan ruskistuvan pekonin tuoksuun.. Ja tuoreen kahvin tuoksuun. Levänneenä.

Lapsi oli lopulta niin pekoninrasvainen, että päätimme mennä sinne kylpyyn...

Siis, iloista mieltä jokaiseen kotiin, toivottaa tämän päivän sankari!




<iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/9-DuC0tE7V4" frameborder="0" allowfullscreen></iframe>

Illalla saan kuulema täytekakkua. Mies lupasi leipoa!

villejä mansikoita

Maistuuko mansikka? Villimansikka. Metsämansikka. Ahomansikka. 

Jotain tätä laatua ne keräsivät aamusella.

Isi ja lapsi.

Paljain varpain metsänreunasta, pihan laidalta.

Pyykinarun likeltä.

Sateen kostuttamalla nurmella muutama asiaankuuluva muurahainen

ja kirpaiseva nokkosenverso.

Tulivat sieltä takaisin.

Naurua suupielissä

ja hiukan unen pöpperöä silmäripsissä.

Heinänkorsi täynnä mansikoita.

Aurinko pilkisteli pilvenkulmalta uutta päivää

ja höyrytti sateen viilentämää peltikattoa.

Ja me istuimme siinä, linnunlaulussa

ja napsimme niitä,

 makeita mansikoita.

saksilla suoraan

Menin sitten saksimaan tukkaani! Olis varmasti fiksua käväistä silloin tällöin kampaajan tuolissa lepäilemässä. Vaan kun tuo inspiraatio tulee niin sukkelasti, että ei siinä ehdi aikoja varailla. 

Ja sitäpä paitsi, aikaa odotellessa saattaa mieli muuttua. Parasta siis kylppärin pienen peilin edesssä tiirailla sakset kourassa ja koittaa osua suoraan.

No nythyän on olo kuin elisapetteilorilla. 

Kyllä äiti osaa!

siellä sitä ollaan

Tässäpä pienoinen kuvakollaasi meidän mökki-reissulta.

Siellä sitä ollaaan! Peukut pystyyn! Matka mökkisaareen sujui rattoisasti. Rantaan saavuimme kello puoli kaksi yöllä, laskevan auringon paisteessa, huom!

 JA mitäpä se olisi rantasaunan lämmitys ilman veden kantoa. Näin kätevästi se käy perheen pineimmiltäkin! 

Isonveljen kanssa piti tuon tuosta kirmata rantakalliolle katseomaan miltä se maailma näyttääkään.

Isollaveljellä olikin kovast niitä hiljaisia hetkiä. Maanataina kun alkoi se "intti-koulu".

JA ohi ajavat veneet, vieressä lipuvat sorsapoikueet, kaukana kumpuilevat pilvet tulivat kiikareilla koivin lähelle.

Veneretkellä "lähikauppaan". Pillimehuja, paikallista ruisleipää ja vähän sitä ja tätä. Paluumatkalla pintaongella lorkittiin kalojen perään. Ilma tyyni. Vesi kirkasta ja "tasasista".

Vastapäisellä hiekkarannalla, päiväretkellä. Ei kun uimaan! Tosin uintireissun jälkeen meitä puistatti ihka aito ja elävä kyykäärme, jonka reitille olimme ilmeisesti leiriytyneet.

Kotiinpäin lähdimme yhtä tyynissä tunnelmissa kuin tulimme. Ja mieleen jäi kutkuttamaan ajatus paluumuutosta kotiseuduille.

Sinne misää vesi on kirkasta. Kesäyöt ovat valoisia ja ruokakaupassa kuulee ihmisten puhuvan niin, että tuntee olonsa kotoisaksi.

Ehkäpä. Kuka sen tietää.

siniset vuoret, kirkkaat vedet

Sellaista on KeskiSuomessa. Näin koetin selittää tyttärelle 2,5v. Ja hän huokaili silmät sirillään, kuinka se onkaan kaunista.

Ja ne omat maisemat, kun avautuvat nelostiellä, kohti pohjoista. Siinä heti Muuramen liepeellä, niin siinä.. Siinä tulevat ensimmäiset herkät kyyneleet. Pitkä sininen tie, vuoret ja siellä jokaisen kukkulan välissä pilkkelehtii kirkasvetiseisiten järvien läikkiä.

Ja vihdoin, rantasaunaa saaressa lämmitellessä, alkaa äitiä salaa laulattaa...

  Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu. 

Kesäyön on onni omanai ....

Puoli kahden aikaan, yön seudulla, hiljaa livuttiin Keiteleen selkää kohti mökki saaren rantaan... Aurinko teki varovaiseti laskuaan. Istuimme hetken kuistilla hiljaisuudessa. Tyttö nukkui isänsä sylissä peittoihin käärittynä. Ja sitten SE yllättäen nousi taikaisn taivaalle. Aurinko. Kirkkaana ja kultaisen uutta päivää varten. klo 03.24.

nyt tää hopottaa

Kerrankin jotain terveys-juttua joka on hyvää! Sain hopotus kokeiltavaksi kahta eri mehu-juttua! 

GodMorgon BIFIDO

omena ja appelsiini

Lähikaupasta taisin viimeiset tölkit napata ja kiireellä kotiin maistelemaan.

Esittelytekstistä siinä hörppiessä lukaisin, että 

APPELSIINIT on poimittu päiväntasajalta. Ja apropoo...koska siellä on niin pehmoisen ja tasaisen lämmitä niin hedelmiin ei epääse kehittymään sitä "karvasta" aromia. (hedelmähappoa)

Kyllä. Tuo mehu maistuu aivan linnunmaidon pehmoiselta ja on silti raikasta!

Ja ne terveys asiat.

Bifidobacterium lactis HN019

Tuosta hörppäilee lasillisen verran aamulla taikka sitten illalla, niin pysyy masu kunnossa ja mieleenkin se näköjään vaikuttaa. 

Tyttö ihaili tuo tölkin kuniita kuvia! 

Nyt voin ihan oikeesti sanoa, että mehu maistuu vastapuristetulta!

Voin melkein kuvitella, täällä maaseudun rauhassa, että valkoiseen esiliinaa asustautunut mamma tuossa meille mehuja taikoo ihan vieressä.

Niin.. ja että ne appelsiini- ja omeatarhat olisivatkin meidän rinteillä ja me tietysti siellä  lämpöisessä päiväntasajn maisemissa...

valmis on kaunista

Nyt on kuulkaa tämä äiti ihan hirvittävän ylpeä! Eilen poljin singeriä reilun kaksi tuntia ja tänään samanmoisen nykäyksen...

 Ja nyt ne on valmiit. Meidän perheen naisten juhla-asut!

Sovitustilanteessa, tänään aamupaivällä, meinasin ensin itkuun pillahtaa. Olin satavarma, että joku paskahanke se on tämäkin! Miehelle huutelin, että keittää kahvit valmiiksi ja raottaa jäätelöpaperin.

Pinnistelin itseni sisään puolivalmiiseen mekkoon nuppineulojen piikittämästä kujasta. Suikkasin juhlasaappat jalkaan ja kipsutin eteisen peilille.

Itku meinasi tulla ihan muista syistä kuin pettymyksestä. Se mekko on ihana!

Ne molemmat mekot on ihania! 

  Äidin polvipituinen pitsiunelma. Alla valkoinen "kotelomekko" ja päällä tuo pitsibrodeeri hässäkka.

Tytön suloinen juhlamekko. Alle ompelin valkoisen vuorimekon ja siihen päälle tota ruusunpunaisita brodeeripitsiä. 

Että semmosta!

Hyvä hyvä!

pitäisi ommella. pitsiä.

Kesä toi vihdoinkin, meillekin, kutsun hääjuhliin! 

Ja mitäpä sitä kätevä emäntä muuta tekisi, kuin kurkistaisi tuonne kahden makuuhuoneen välissä olevaan "keskusvarastoon".

Aikeissa kankaiden etsiminen. Tai no joo...

tässä tapauksessa tietysti epäkankaiden.

En ole moneen vuoteen ihan oikeassa kangaskaupassa pakanpäitä heilutellut.

Silti  tuolla on yhtä ja toista ompelukelpoista materiaalia.

Juhla-asut siis pitäisi saada äidille ja tyttärelle.

Minulle ja LyyliAmalialle.

Mallitkin alkavat pienen pähkäilyn jälkeen olla suhteellisen selvät.

Tytölle jotenkin näin: 

Tietysti muokattuna, kun eihän sitä tiedä millainen lopupputulos oikeasti on.

Ja itelle tää..

Ja muokattuna. Koska minä olen niin komea perhonen ja brunette, että tarvitsen lenikiini hiukan liehuvamman helma. Komeamman kaula-aukon ja runsaasti rypytystä!

nooooh.. nähtäväksi jää mitä syntyi.

Tyttö tuolla jo saksia teroittelee.

Meidän mekkojemme "siffongit" ovat VANHAA ikkunaverho pitsiä. 

Puolalaista brodeerausta. Tytölle tulee ruusunpunaiset kukkaset.

Minun kukkabrodeeraus on sammaleen vihreä.

Alusmekot valkkoiset. Todennäköisesti!

Siks saks siks saks.

Onneksi on sadepäivä!

___________________________

ps. niitä luvattuja keskiSuomen kuukulisia ihan pikapuolin. Kun nyt tuli tää juttu!

siirtyminen

Siirtymisenen toisesta paikasta toiseen paikkaan

 tuottaa aina hieman vaivannäköä. 

Jo itselläni, ajatus jättää vahna kunnon palveluntarjoaja ja vaihtaa tänne, aiheutti polttavan tarpeen muutamalle ylimääräiselle kahvikupilliselle.

 Toivottavasti lukijani pian löytävät luokseni!

Aika näyttää, kuten aina, mihin suuntaan ollaan menossa ja onko suunta oikea!

Vanha blogini on edelleen osoitteessa

http://ilopalapeili.vuodatus.net/

Koitan hiljalleen saadan tämänkin puolen toimimaan! 

Joten uudet jutut tulevat nyt tänne ja 

vanhat HYVÄT  jutut jäävät edelleen  sinne.

Tässä olen ja lippujani liehutan.

Voimalla ja innolla, kuten ennenkin! 

Paitsi, että kuvassa liehuvat tietenkin juuri pestyty, puhtaat räsymatot!

Tervetuloa uudet ja vanhat!