keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kyläkaupalla

Meillä on kylällä semmoinen kauppa,
jossa on lapsille pienet kärrit.





Niitä kun puodissa työntelee 
ja
kaikkia herkkuja keräilee.....



Lämpimän syyskesän auringossa
maistuu jäätelö, jossa
on
suklaata ja vaniljaa.
Sekä vohvelikuorta rapeaa.



Sen pituinen se!

Lämpimästi huomenta!

Hieraisen hyvät huomenet silmistäni suhteellisen pitkään pannussa kypsyneellä kahvilla. Ihmettelen, miten eilisen päivän harmaat pilvet roikkuvat vieläkin navetan, talon ja pihan yllä. Miten lapsi jaksaa kiinostua uudelleen ja uudelleen Pikku Kakkosen tallennetuista jaksoista.

Villasukat lämmittävät jalkoja. Omenat punertavat pihan puissa. Pakko se on myöntää, että kesää viedään kovaa kyytiä syksyn suuntaan. Silti eteisessä odottavt uskolliset, väliaikaiseksi viisivuotta sitten ostetut, sandaalit. Säitä on pidellyt! Ja pitelee!

Kalpikasa näyttää isännän toimesta nousseen järjestykseen. Pinoon... tai mikä se nyt onkaan. Kuution muotoiseen taidetokseen, jossa kaarnapuoli on oikeaoppisesti alaspäin.

Eilen tein lapsen kanssa ihmettelyretken pihapiiriin. Maistoimme, ihastuimme ja syljeskelimme... omenat ovat aika veikeitä. Aikamme saapasjaloin haahuiltua eteen tupsahti pöheikköinen, unohtunut mustaviinimarjapensas. Täynnä pulskia vitamiinipitoisia makoisia marjoja. Tarkemmin katsottuna.. siinähän oli peräti kolme villiintynyttä puskaa.

Tänään vetäisemme saappat jalkaan ja suuntaamme löydölle. Keräämme ja maistelemme. Laitamme kattilat liedelle ja pian tuvassa tuoksuu makea mustaviinimarjamehu. Se lapsuudesta tuttu! Joka talven viimojen tullen karkoittaa vilun ja taudit ja pahan mielen. Niih.



tiistai 28. elokuuta 2012

Kuka vei metsämme sienet?

Nyt on käynyt niin, että vaikka taivas on satanut, sylkenyt, kaatanut, ammentanut pitkin suvea VETTÄ.. niin meidän metsämme ovat rutisen kuivia. Kyllä, sammaleet vain rapsuvat saappaiden alla. Eilen, aivan vartavasten sen valtavan kaatosateen jälkeen, puikkasimme pyykkinarujen taake pihametsään juuri tämän toteamaan. Kuiva on!

Muistan kuinka viime syksynä, jo heti loppukesästä, kannoin tyttären kanssa nyssäkkä tolkulla suppilovahveroa ja rouskua sisään. Suppilovahverot kuivuivat ritilöillä saunassa ja rouskukattiloiden ryöppäyshöyry huurutti keittiön ikkunoita. Harva se ilta...

Sammoin kävi tänä suvena myös  mustikkasadon. Puolukkaa ei niin myöskään näy! Mistäs mahtaa moine johtua? Ken tietää, niin kertokoon!

Tässä nyt ihan lohdutukseksi itselleni ja muille ahkerille sienestäjille pikkuinen muisto viimesyksystä... kuva otettu takapihan lammen takaa 18.9.11! Siinä sitä herkkua oli.




keskiviikko 15. elokuuta 2012

salainen puutarha

Useat meistä muistavat Stephen Kingin kirjan "Salainen puutarha"?!? Se pieni ikkuna, josta kirjassa katsoivat ulos puutarhaan ja maailma näytti aivan eriltä kuin normaalisti.

Sellainen on meilläkin. Ei sitä ikkunaa, eikä sitä jännitys tarinaa, mutta se puutarha. Sellainen puutarha, jossa erittäin hyvällä mielikuvituksella.. jos on piirunkaan verran OIKEASTI lapsellinen... saattaa saada kosketuksen johonkin epätodelliseen.... Tarinoiden ihmemaa. Jos hiljentyy ja kuntelee.

Ylipäätään jo kasvun ihme on aihe, joka tuntuu tiskivuorien ja pyykkinarujen sekalaisessa viidakossa erikoiselta ja  ihmeelliseltä.

ME olemme "luomuviljeliöitä"... naurakaa vaan. Nauru pidentää ikää! Kasvihuoneeseen kannetaan ainoastaan vettä, litra tolkulla. Nyttemmin vesi tulee kyllä letkusta jo vipua painamalla. Se helpottaa kovasti...

joo joo -- kuvien kimppuun... muistakaa kuunnella sekin mitä ei välttämättä sanota. Kuvien takaa kuuluu kuisketta! ;)

Astukaa sisään salaiseen puutarhaan!


Niin, no.. onhan siellä se ikkunakin! Itseasiassa koko rakennus on pelkkää kaunista vanhaa ikkunaa.
(jokaisen ikkunan takaa katsoo maailma, ennen meitä)




Ja ikkunasta ulos kun katsoo, sinne pohjoisen suuntaan, niin salaperäisen maailman pienoisviidakko keskipäivän auringossa näyttää upottavan raukealta.
(siellä seikkailevat keijukaiset. ripustelevat pikkuruisia mekkojaan heinän oksille tuulen kuivatettavaksi yökasteen jäljiltä)



JA siinä, siinä! Kukkia kurkun varressa! Olemme onnisutneet jo tähän vaiheseen!
(hm.. mitä olikaan ohi vilahtaneen päästäisen kauniissa morsiuskimpussa?)



Herkkusuiden ehdoton yrtti on OREGAANO! Tässä nuo taimet ovat vielä kovin pikkuruisia, mutta maku oli jotuolloin vahvan mausteinen!

(oi, menninkäisten kokkipoikien apulaiset lienevät löytäneet salaisen mausten kasvihuoneen ylimmäiseltä taimihyllyltä..)



Asiantuntemuksella hän siinä esittelee äidin koeviljelmiä! Kurkkua, joka kiipeää seinälle. Avomaan kurkku. Sisällä kasvihuoneessa. Kiharaiset kärhöt ovat kauniita ja ihmeellisä!

(mehiläislapset siellä opettelevat juuri kukkahyppelyä...)



Ja siellä kasvihuoneen kulmauksessa on pienellä multanaama tassulla ihan ikioma pikkuruinen puutarha. Näyttäähän tuolla jotain aivan oikeasti kasvavan. Siemenistä itse kylvetty. Kurkkua. Orvokkeja. Timjamia ja ne ihanat basilikat.. myös lapselle!

( sinisipi perhoset rakastavat pikku Venlan kirkkaan sinisiä orvokkeja. Keimailevat kilpaa ja kikattavat helmat heiluen. Valmistautuvat päästäisen kesäjuhliin)


Ylpeys! Minitomatit ovay nöksöttäneet viattoman vihreänä jo viikko tolkulla. Vaan nyt, elokuun alkupäivien paahtavan kuuma ilma on tehnyt ihmeitä! Ja kuulkaa, nämä maistuvat taivaallisen hyvältä. Lämpöisinä ja maukkaina suoraan poimittuna!

(mustan mullan kostea maa, parhaita herkkuja kasvattaa.. loruilee matonen maassa, vihreiden versojen varjossa. ja menninkäisten padassa hautuva juhlaruoka alkaa olla valmista aivan näinä hetkinä.)

Kyllä maalla  on ihanaa!

perjantai 3. elokuuta 2012

pellavamekko

Olen taas löytänyt sisäisen suunnittelijan, ompelijan, toetuttajan ja sen kekseliään kätevänemännän itsestäni! Löytäminen sisältää suuren määrän riemua ja täydellisen (?) onnistumisen tunteen. Taidan ehkä sittenkin osata jotain...

Ja ja ja ... tuo materiaalivalinta! Kuinka se aina osuukaan nappiin! Tälläkertaa olen saksittanut vanhahkon pellavalakanan kankaaksi. Kyse oli pussilakansta, joten siitähän tuli silmämääräisesti leidiXL-kokoiselle mekkokangas! Upeeta ja ihan mahtavaa! Pussilakanassa oli hulppeat graffitinharmaat reunat... öhöm..niistä olin ommellut isännälle vilpoisat rensselihousut jo aiemmin!

Ja jäihän tuota tilikkua vielä johonkin pieneen ompelukseen...

Kaavoja miun käsiini on turha tyrkyttää. Niimpä seikkailin taas nettikauppojen sivuilla valikoimassa mukavannäköistä mallia ja pistin saksilla samannäköiseen suuntaa. Tämmönen tuli:





Ja minä olen kovin tyytyväinen! Oman näköinen, kokoinen ja oloinen kesämekko! Vielä kun säätiedoitus lupaisi pitkän ja helteisen syksyn mekkoreissuille!





keskiviikko 1. elokuuta 2012

onko se ristilukki?

Selkäpiitä karmii ja iho nousee kananlihalle. Värisyttää, vaikka on keskikesän helteisin hetki. Ilma seisoo ja radio laulaa tainnuttavaa suomi-iskelmää.... "mä putoan.."

Kesken seesteisen päiväkahvi hetken katseeni osuu hupiteltan kulmauksessa taidokkaasti kudottuun verkkoon. Siinä, melkein lumoaa. Hämähäkin verkko. Tavallista kookkaampi. Selkeästi.

Kurottaudun utuisesta maailmastani ylös ja säpsähdän..... Säpsäys teillekin.

Hämähämä-häkki... En ole IKINÄ tätä ennen tavannut! Kertokaa kuka hän on? Ristilukki?

Se on selvää, että yhä puistattaa....