Siis, tää juttu menee näin. Isi ja tytär pakkautuivat aamulla autoon. Suukottivat ja vilkuttivat kotiin jäävälle äidille. Kaarsivat autolla navetan kulmalta hiekkatietä näkymättömiin ja äiti jäi portaille pyyhkimään silmiää essun liepeesee.... Pihakin näytti niin tyhjältä... ja talossa huokaili hiljaisuus, joka tuoksui edellisyön lämmölle.
Utelias naisihminen kun on, niin eipä siinä muuta kuin kahvia kuppiin ja tuumimaan miten päivänsä .. ne auvoiset kolme ja puoli tuntia saisi kulumaan. Ensin seikkailua intervepin ihmeellisessä maailmassa.... ja imurin ääntä muistuttava seireeni kuiskii olkapäällä :LAISKA LAISKA LAISKA...
Sen verran perkeleellisesti kuiski, että päätin heittää matot pihalle ja LUUTUTA lattian. Ei siis imuria. Juutuupista jatsia ja soulia ja kaiken maailman konserttikiertueita Saksan- ja Ranskanmaalta. Jo alkoi koti kiiltämään. Ja mamma tepsutteli itsenäisen naisen perheonnella koko huushollin alta aikayksikön...
JA loppuhuipennus tähänkin tarinaan. Itselle vielä kannullinen ihanaa, tuoretta kahvia ja YKSI eilen leivottu aprikoosi muffinssi. Vain yksi, koska oli yöllä nähnyt itsensä unessa hoikkana ja se oli näyttänyt hyvältä.. Paremmalta kuin vanhoissa valokuvissa koskaan.
Ja reali-ajassa: kalasopan mehevä, pippurinen ja voinen tuoksu, täyttää puhtaan kodin. Kohta se auto kaartaa samaa hiekkatietä navetan kulmalta pihaan. Tulevat kotiin. Äidin lieden lämpöön... Puuliesi kyllä hiukan tupsii ja savuttaa, mutta savun tuoksuhan on kotoisaa. Sen pituinen se.
 |
Fiilsitellen.. tästä se lähtee ja tähän se tulee.. tunnelma, ennen kaikkea! |
 |
Soppa-ainekset ojennuksessa. |
 |
Tosi siistii. Enenmpää ei viiti fiksailla. |
 |
Lopulline silaus. Keittiön työtason munapurkissa pitää aina olla tuoreita kananmunia. Jos vaikka alkaa tekemään mieli leipoa. Tulisivat jo!!! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti