Että olen pötkötellyt pikkuisen punaisen talon, pikkuisessa tuvassa vatsallani ja piirrellyt kaikki sanomalehden reunat täyteen hattuja.. Hattuja..HAttuja ja uusia hattuja...
Että olen niiden hattujen sisään piirrellyt isäni tukkikynällä tytönpäitä... Ja kysyttäessä vastannut, että MINUSTA TULEE ISONA VANHOJEN HATTUJEN KORJAAJA!
Iso tuli, mutta ei hattujen korjaaja.. Sen sijaan uusia hattuja on tullut tehtyä lukuisa määrä. Harrastuksena, ei ammattina.
Ja niiden tekemisen riemusta en malta varmasti koskaan luopua.
Tämmöinen syntyi eilen.. ei vaan toissapäivänä. Materiaali taas se vanha tuttu Jyskin tarjous fleesihuopa... pari vanhaa nappia ja kieppi jotain ylijäämä kirjontalankaa, koristetikkauksiin. Koristetikkaukset ovat sitten todella aitoa käsityötä!!! Kera neulan ja parsinlangan...
Malli syntyi tytön päätä mittailemalla ja kaavat serla-arkkia silppuamalla... JA toiveena oli että, "TEE ÄITI RUSETTIHATTU!" Lämpöinen hatusta tuli, kun ompelin siitä kaksinkertaisen! Saa nyt sitten nähdä, jääkö tuo käyttöön vai onko vain tilapäinen mielenhäiriö jollakin hätäisellä kauppareissulla.
Tämmöstä tälläkertaa. Ja nyt laitan neljälle puikolle kymmenen silmukkaa per kilkutin ja alan kutomaan villasukkia syksyn viimoihin. Harmaata, lilaa tummana ja vaaleana, keltaista ja oranssia. Revontulisukat, sanoi lapsi! Oh, yeah!
PS. Muistatteko laulun "Liisa ihmemaassa!" Siinähän lauletaan, että hatuntekijällä juhlat jokainen päivä on!
Ihana hattu!
VastaaPoista