Meillä jos tänään kysytään, mitä jokainen haluaa syödä, niin yleensä neljävuotiaan vastaus on reippaasti, empimättä, että KALAPUIKKOJA!
Niiden lisäksi hän mielellään söisi voiperunoita. Tai makaroonia. Tai jäätelöä. Onneksi sieltä löytyy eräs terveellinen kestosuosikki. Kaurapuuro!
Ja kun neljävuotiaalta kysytään, että mitähän ruokaa ÄITI tekisi, niin se on joko kalakeitto tai lihakeitto tai makaroonilaatikko tai juuri se kaurapuuro! Ne on kuulema äitien tekemää ruokaa. Ja pullan leipominen. Ja leipien leipominen.
Ja kun neljävuotiaalta kysytyään, että mitähän ruokaa ISI teksi, niin se on joko savustettua possunpaistia, savustettua lohikalaa...pihviä, paistia, pihviä, paistia. Ranskalaisia perunoita! Ja jälkkäriksi lettuja.
Jep! Näinkö on meillä kotityöt jaettu? Jos ajatellaan ruokakauppamenoihin kohdistuvia vaatimuksia, niin silloin kannataisi ilman muuta äidin pysyä soppakauhan varressa... Ja isän keskittyä paistamaan niitä lettuja. Paitsi silloin kun on juhlat!
Nyt on käynyt niin, että lapsi luulee, että äiti ei osaa tehdä juhlaruokaa lainkaan.. Ja isän lihakeittoa sörkitään lusikalla epäluuloisesti!
Ja ruokaympyrä sulkeutuu. Salaatti on äidin tekemää. Omenan kuoriminen isin homma... Jokainen tekee tavallaan. Ja lapsi tarjoilee jälkiruoan. Kolme kulhoa ja lusikkaa, kuten vanhassa sadussa, nimeltä KULTAKUTRI! Ja paketillinen jäätelöä, siltä pakastimen ensimmäiseltä hyllyltä!
Ainiin... eilen söimme kananugetteja pitkästä aikaan. Sukupuoliroolitonta ruokaa, kuten kalapuikotkin!
Lapsi söi iloissaan. Popsi jopa punajuuria, koska on kuulema päiväkodissa oppinut niitä syömään! Jei!
Ja kaapiessaan lautasta tyhjäksi hän kysyi, että mitäs nämä nyt olivatkaan nimeltää? Kotkotteja? Me vanhemmat nyökkäsimme hartaina ja huvittuneina, kyllä kultaseni. KOTKOTTEJA!
Bon apetit, jokaiseen kotiin! Ostakaamme kotkotteja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti