Karkki vai Kepponen.

Silivati seilaaa, silivati seilaa. Vapaa päivä vietettiinkin sitten autonratissa. Tammela-Huittinen-Sastamala-Urjala-Forssa-.... Isi haki hiukan ajettavia sitikan varaosia ja me tytöt olimme kakkoskuskeina. Menomatka sujui lennokkaasti maisemia katellen ja NIITÄ suklaapatukoita syöden. Takapenkille upposi viisi muumi-aiheista patukkaa. Noh. Senhän tietää mitä siitä seuraa. Tai nyt tiedetään. Tiedetään!

Paluumatkalla, sillä, jolla minä ajoin tytön kanssa kahdestaan, yllätti MATKAPAHOINVOINTI! pee-ee-ja-se-är. Vauhdissa vetelin takkeja sivulle ja levittelin jätesäkin reunoja etupenkillä istuvalle kalpeanaamalle. Koitettiin hengitellä syvään ja katella taas niitä maisemia...ja puhua mielenkiintoisia ja laulaa KOVAA. Punkalaitumelta Urjalaan se tie kun on aika kiemurainen, niin oli hieman haastetta matkassa. Arskat kotona ja sateesta kiiltävä tie häikäisi iltapäivän auringossa totaalisesti. Edelläajavan perässä piti pysyä, koska reitti oli vieras ja navigaattorikin takapenkillä käsilaukussa kolmen vetoketjun takana... 

Urjalassa oli Siva, yllättävän lähellä, joten lompakkokuski kävi hakemassa sipsi pussin ja jaffaa. Sen turvin yökittiin sitten Forssaan. Ja vaikeroiva lettipää mumisi makkaraperunoiden ihmeitä tekevästä vaikutuksesta, joten Forssassa päätäpahkaa grillille. AAAAAHHHH! Voisiko olla parempaa? (no vois tietenkin, mutta ei silloin) Tammlan kautta himaan... Ja Härkätiellä Venla kysyy, että äiti, miksi meidän osoite on "pyllymäentie" ? Arvaa, repesinkö????? Vajaa neljäveee. Olimme siis lukeneet teiden nimiä kylteistä matkalla.. ja nyt tuo oma osoite kulosti hieman "erilaiselta". Kas, kun siellä Urjalassa on se "taikayöntie" ja tässä meilläkin "härkätie"... onhan se outoa jos kotipihaan ajetaan PYLLYMÄENTIETÄ! Hyvää Halloweeniä kaikille. Me täällä MYLLYmäessä koitamme löytää edes muutaman tuikun! 

ps. ei se oksu sitten koskaan tullutkaan. Oli vain tämä karkki ja kepponen!