pellavamekko

Olen taas löytänyt sisäisen suunnittelijan, ompelijan, toetuttajan ja sen kekseliään kätevänemännän itsestäni! Löytäminen sisältää suuren määrän riemua ja täydellisen (?) onnistumisen tunteen. Taidan ehkä sittenkin osata jotain...

Ja ja ja ... tuo materiaalivalinta! Kuinka se aina osuukaan nappiin! Tälläkertaa olen saksittanut vanhahkon pellavalakanan kankaaksi. Kyse oli pussilakansta, joten siitähän tuli silmämääräisesti leidiXL-kokoiselle mekkokangas! Upeeta ja ihan mahtavaa! Pussilakanassa oli hulppeat graffitinharmaat reunat... öhöm..niistä olin ommellut isännälle vilpoisat rensselihousut jo aiemmin!

Ja jäihän tuota tilikkua vielä johonkin pieneen ompelukseen...

Kaavoja miun käsiini on turha tyrkyttää. Niimpä seikkailin taas nettikauppojen sivuilla valikoimassa mukavannäköistä mallia ja pistin saksilla samannäköiseen suuntaa. Tämmönen tuli:

Ja minä olen kovin tyytyväinen! Oman näköinen, kokoinen ja oloinen kesämekko! Vielä kun säätiedoitus lupaisi pitkän ja helteisen syksyn mekkoreissuille!