Erittäin hyvää huomenta. Tässä on oltu kaikenmaailman kysymysten ja elämään suurempien asioiden äärellä tovi. Itseasiassa jo pian kuukausi tolkulla. Olen aina sanonut, että tervetuloa elämä ja kaikki se kujerrukset. Että meillä on ovi auki yötä päivää. Että meillä kellot raksuttavat epätahtisesti yhdessä kesä-ja talvi aikaa. Että jääkaapissa on aina jotain syötäväksi kelpaavaa, vaikkei siltä heti ensi avaamiselta näyttäisi.
Että tervetuloa ihmeet ja ihmiset!
Tervetuloa kevät tämän talven jälkeen! Tervetuloa! Näyttää sille että pimeästä ajasta selvittiin. Sittenkin!
Huokaistava myöntävästi sille elämänviisaudelle, että positiivisuudella, anteeksiannolla ja uskolla selviää paljosta. Kuten myös sille, että itsensä rakastaminen on ensisijaisen tärkeää, ettei menettäisi itseään.
Elämänasenne, sitäkö se on? Tyttäreni sanoi talven selässä, että "äiti, sinä olet yltiöpositiivinen!" kun maailma eräänä aamuna näytti harvinaisen rumalta ja mahdottomalta. Jokaisessa päivässä on jotain pientä, mistä kannattaa olla iloinen. Jotain mikä on sinua ja sinun saavutuksiasi! Ikioman ylpeyden aihe. Ihan ikioma ja pikkuruinen, jonkun mielestä mitätön juttu. Jokin, joka voi nostaa kerta toisensa jälkeen.
Tervetuloa valo ja rapiseva hiekka lenkkareiden alle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti