Ne on nuo ihmisen unenlahjat kummallisia.
Nehän siis on.
Olemassa. Ja kummallisia.
Mutta annas olla kun uni ei jostain syystä illalla tule..
Tai sitten se aamuyöstä karkaa..
Tai herättää juuri ennen kuin pitäisi
Niin johan on maailma kumollaan.
Uneton pyörii vuoteessaan
Ajatukset, vaikka niitä kuinka ohjailisi,
pyrkivät karkaamaan.
Ja karatessaan ne laukkaavat
ja törmäilevät holtittomasti
ja villiintyvät.
Muuttuvat ongelmiksi
jotka valvottavat lisää.
Ai että muka "aamuyöstä aistein avoimin"? Ja että kirkkaana selkeänä hetkenä tuli idea.
No ei tullut.
Puoli viidestä kieputusta hikisissä, ryttyisissä lakanoissa..
veden juomista
itsensä rauhoittelua mielikuvien tyynessä paikassa,
lisää hikoilua ja kieppumista.
Okei, otetaan sitten:
Pari ruudullista puhelimen näytöltä iltasanomia..
Ja sitten se herätyskello jo soitti seitsämää!
Nujersin se piippanoinnin.
Ja kuin lyötynä uni täytti silmät, mielen, pään, kropan..
Upotti pehmeään syleilyynsä ja piti ihmistä tönkkönä aamukymmeneen saakka!
Herätys aiheeseen, että lapsi syö viereisellä tyynyllä toista jäätelöä.
Kourat vaniljassa...nenä vaniljassa ja jäätelö poukkoilee liukkaista käsistä pitkin lakanoita!
Ihana elämä!
Murheet on turhia!
(kuvan lähdesivu : https://www.facebook.com/MieleLillaSole?fref=ts)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti