Astumme sisään tunnelmalliseen eteis-aulaan... talon seinät kuiskivat tervetulleeksi ja keittiön oven raosta tulvii herkkuruokien valmistumisen huumaava tuoksu.
Käytävän päässä, oikealla, avautuu utuinen "ruskea"huone. Istuisinko hetkeksi keltaisella verhottuun nojatuoliin. Kuuntelisin pianon säveliä ja nauttisin pehmeää kahvia ilta-auringon hämyssä..
Käytävän päässä, vasemmalla. Vihreä huone. Raikas kuin aamuinen polku kastepisaraisella niityllä. Tänne katamme pöydän hääparille.
Ja tähän, hääparin vastapäätä, istutamme isän ja äidin. Kummankin puolelta.
Kuisti kätki sisäänsä sekä tien peremälle taloon, että istumapaikat liki kahdellekymmenelle hengelle. Hempeä vaaleansininen huone, valkoisilla kalusteilla. Lattiaan saakka ulottuvilla pöytäliinoilla.
Siinä tuo koko, yli satavuotias päätalo. Pihapiiristää löytyivät vielä hulppea navetanylinen . Jossa juhlat jatkuivat yöhön saakka kynttilälyhtyjen valaistessa lämmintä kesäiltaa.
JA nyt tuuminkin, että kenenkäss juhliin, tähän samaiseen ppaikkaan saisi kutsun uudelleen. jonain pävänä, kenties!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti