Mitäpä sitä äiti tekisi "vapaapäivänsä"
aamuna.. muuta kuin istuisi koneella selaamassa vanhoja valokuvia
edellisvuosien jouluista!!!! Tänä aamuna herätessä, vesisateenropinasta
huolimatta, alkoi jotenkin tulevan joulun lähestyminen tuntua
todelliselta! En voi käsittää, mistä se tulee.. joka vuosi??? Ja tuntuu
yhtä ihanalle. Lapsekkaan suloiselle ja herkälle....
Se tulee yhtä varmasti kuin aamu, jokaisen, valvotunkin yön jälkeen. Hiipii mielen sopukoista mukanaan muistoja ja tunteita.
Koskaan ei voi etukäteen tietää, millä repliikillä se aloittaa.. Varmaa on vain se, että yhäkkiä huomaan olevani keskellä väreilevää ihanuutta. Sydän täynnä putkahtelevia asioita. Uusia ja vanhoja!
JA sitten, jokaikinen kerta, Mahailia Jackson, syvällä äänellä, pyhästi ja varmasti, riipaisee tunteeni auki. "Holy night.."
Olen nähnyt valon! Joulun valon!
Tuoksukynttilässä kanelia ja kardemummaa.. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti